Kohti saamelaiskäräjävaaleja

Saamelaiskäräjävaalien ehdokasasettelu päättyi perjantaina ja 40 ehdokasta asettuivat vaaleihin. Kesän asiaa pohdittuani perheeni ja tukijoideni kanssa päätin lähteä vielä ehdolle saamelaiskäräjävaaleihin. Päätös ei ollut helppo, kuluva saamelaiskäräjävaalikausi ei ole ollut helpoimpia, mutta toisaalta kaikesta mediamyllytyksestä huolimatta kausi on ollut hyvin tuloksellinen. Suurin kannuste itselleni lähteä mittauttamaan kannatustani ja saamaan tukea omalle, tukijoitteni ja saamelaiskäräjien hallituksen valitsemalle linjalle olivat onnistuneet hallitusneuvottelut ja hallitusohjelman kirjaukset koskien ILO 169-sopimusta, saamen kieltä ja sen elvyttämistä, saamelaisten perinteistä tietoa ja saamelaiskäräjien toiminnan kehittämistä ja resursointia, ks. tarkemmin sulkeissa olevaa linkkiä ja liitteitä (www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=478&Itemid=149).
Tulevalla saamelaiskäräjillä on suuri vastuu huolehtia siitä, että hallitusohjelman kirjaukset toteutuvat ja haluan olla osaltani huolehtimassa siitä, että kirjaukset toteutuvat – mikäli äänestäjät niin haluavat.

Tulevat vaalit tulevat olemaan hyvin tärkeät ja vaalit tulevat ratkaisemaan sen, uudistuuko saamelaiskäräjät ja kehittyykö saamelainen kulttuuri-itsehallinto ja poliittinen kulttuuri. Kun lähdin neljä vuotta sitten ehdolle ajoin vaaleissa saamelaiskäräjien toiminnan demokratisoimista. Valitettavasti se ei onnistunut, vaikka saamelaiskäräjien hallitus on yrittänytkin uudistaa työjärjestystä demokraattisemmaksi ja sitä kautta saamelaiskäräjien toimintaa tehokkaammaksi. Nykysaamelaiskäräjien henkilökemia ei mahdollistanut muutosesitykselle riittävää kannatusta. Esitys on olemassa ja varsinkin nyt kun hallitusohjelma tukee saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittämistä tulee tarkastella myös saamelaiskäräjien toimintamallia kriittisesti ja uudistaa saamelaiskäräjiä vastaamaan uusiin haasteisiin.

Toivonkin, että te äänestäjät pohtisitte millaisen saamelaiskäräjät haluatte, vaatisitte ehdokkailta poliittista ohjelmaa, kantoja, näkemyksiä ja esityksiä. Teillä on valittavanne 40 ehdokkaasta ne henkilöt, jotka ajavat parhaiten saamelaisten oikeuksia ja toimivat demokraattisesti yhdessä saamelaisten aseman parantamiseksi. Jotta hallitusohjelman saamelaiskirjaukset toteutuvat se vaatii uudenlaista ajattelua myös saamelaiskäräjillä. Nykyistä kaudelle ovat antaneet leimansa ulosmarssi yleiskokouksesta, läpimenemättömät valitukset hallituksesta ja henkilöihin kohdistuva ajojahtimainen ikävä julkisuuskampanja. Ulospäin on näyttänyt kuva riitelevästä saamen kansasta, vaikka saamelaiskäräjien enemmistö on aina ollut verrattain yksimielinen tärkeissä poliittisissa asioissa. Medialla on ollut toki oma roolinsa saamelaiskäräjien heikon julkisuuskuvan rakentamisessa.

Tällaisen politiikan on loputtava ja on siirryttävä asiakeskeiseen parlamentaariseen väittelyyn. Erimielisyydet kuuluvat politiikkaan – politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromissien löytämistä. Ehdokkailta tarvitaan myös mediataitoa. Jokaisen saamelaiskäräjäjäsenen vastuulla on myös se, millainen kuva saamelaiskäräjistä välittyy ulospäin. Hallitusohjelman saamelaiskirjauksilla on useita vastustajia kuten kesällä olemme mediasta lukeneet. On tärkeää, että saamelaiset ovat yhtenäisiä toimiessaan hallitusohjelman kirjausten toteuttamiseksi antamatta saamelaisten oikeuksien vastustajille lisää aseita vastustaa saamelaisten aseman parantamista.

Vihapuheiden yleistyminen on hyvin tyypillistä taloudellisen taantuman aikana. Oikeuksia vailla olevia vähemmistöjä on helppo leimata ja syyllistää. Maahanmuuttajia syyllistetään, että he vievät suomalaisten työpaikat tai että he elävät sosiaalituella. Myös saamenkielisiä palveluja pidetään rahanmenona. Niin ruotsin- kuin saamenkieliset lapset voivat joutua kuulemaan, että Suomessa tulee puhua suomea. Pohjoismaat ovat maailman rikkaimpia ja sivistyneimpiä yhteiskuntia ja odotusarvona olisi vapaa, oikeudenmukainen ja heikompiosaisten oikeuksia kunnioittava kansalaisyhteiskunta. Vihapuheet erilaisia vähemmistöjä kohtaan ovat olleet kuitenkin leimallisesti esillä eri Pohjoismaiden parlamenttivaalien vaalikampanjoinnissa. Meillä Suomessa maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin kohdistuva vastenmielinen kampanja tuli esille eduskuntavaalikampanjoinnissa, niihin liittyvässä internet-kirjoittelussa ja jälkeenpäinkin joidenkin kansanedustajien poliittisessa toiminnassa. Vaikka Norjan traagisten tapahtumien tekijä oli henkisesti sairas henkilö, niin murhenäytelmän yhteydessä on paljastunut miten yleisiä ääriliikkeiden edustajien vihapuheet ovat Internet-sivustoilla. Inetrnet-keskustelut tuntuivat viime tietojen valossa ruokkineen Breivikin ajatusmaailmaa ja vainoharhaisuutta. Myös Suomessa ne ovat hyvin yleisiä ja niin vastenmielisiä , keskusteluja käydään esimerkiksi hommafoorumin ja suomi24 nettikeskusteluissa.

Myös saamelaisten oikeuksien edistäminen ja vaatiminen nostattaa nettikeskusteluissa ikävää vihapuhetta. Vihapuhe ei kuitenkaan rajoitu vaan internetiin. Kun saamelainen kulttuuri-itsehallintolaki tuli 1990-luvun puolivälissä eduskuntakäsittelyyn, niin silloin myös saamelaisten oikeuksia vastustava liike oli voimissaan. Monella on varmaan tallella lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen toimittama ja yleisesti levittämä Kiisa-julkaisu, jonka vihapuheet saamelaisia kohtaan ovat vailla vertaansa Suomen lähihistoriassa. Kyseinen yhdistys vastusti kaikin tavoin saamelaisten oikeuksien edistämistä, se mobilisoi mielenosoituksen eduskantatalon portaille, Lapin maakuntalehtien yleisenosastot olivat täynnä saamelaisvastaisia kirjoituksia ja saamelaisten oikeuksia ajavia uhkailtiin. Propaganda oli niin tehokasta, että se on kantanut hedelmää aina näihin päiviin asti. Olen jopa kuullut, että ILO-sopimuksen ratifiointi johtaisi Lapissa sisällissotaan – vaikka saamelaiset maailman rauhaa rakastavimpina kansana eivät ole sotineet milloinkaan. Vihaterminologia on sekin yleistynyt ja sillä halutaan luoda kielteisiä mielikuvia ja perustella omaa poliittista linjaansa. Sotaa käyneille on varmasti tällainen keskustelu hyvin loukkaavaa. Saamelaiset ovat taistelleet Suomen valtion puolesta toisessa maailmansodassa ja sodan jäljet näkyvät vieläkin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Edelleen uskotaan yleisesti lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen kannattajien piirissä, totuuden vastaisesti ja saamelaisten historiaa ja kulttuuria tuntematta, että nykysaamen kansan muodostavat ”Norjasta Suomeen muuttaneet porosaamelaiset”, ja että kaukana historiassa suomalaisiin integroinut ja saamea osaamaton kansanryhmä, eli kadonnut kulttuuri, olisi todellinen Suomen alkuperäiskansa. Valitettavan yleinen propagandistinen uskomus on myös että saamelaiset haluavat ILO 169-sopimuksen ratifioinnin myötä riistää paikallisten suomalaisten elinkeino-oikeuksia ja että saamelaisilta pitäisi pyytää lupa saamelaisten kotiseutualueen vapaaseen liikkumiseen ja hyödyntämiseen. Nämä väitteet elävät omaa elämäänsä netissä ja lehtien mielipidepalstoilla ja lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen toiminnassa eikä mitkään saamelaiskäräjien linjaukset tai tutkimustulokset tätä joukkoa hetkauta. Tämä määrätietoinen propaganda on tuottanut tulosta sikäli, että kaikki Lapin kansanedustajat ja huomattava osa keskeisistä yhteiskunnallisista vaikuttajista ja kunnanjohtajista etenkin Lapissa on saatu valjastettua vastustamaan saamelaisten oikeuksien parantamista ILO 169-sopimuksen edellyttämälle tasolle. Valtio tilasi jopa Oulun ja Lapin yliopistoilta tutkimuksia, joiden tarkoituksena oli todistaa saamelaisten maa- ja vesioikeudet perusteettomiksi. Tutkimustulokset olivat odotusarvon mukaisesti toki olemattomia.

Hallitusohjelman saamelaiskirjaukset ovat mobilisoineet taas kyseisen liikkeen. Samat lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen henkilöt kuin 1990-luvulla ovat nostattamassa samanlaisen vihapuheiden ja propagandan aallon. Puheet toistavat samaa agendaa. Tulevien saamelaiskäräjien jäsenien tulee olla vahvoja ja järkähtämättömiä saamelaisten oikeuksien edistämisessä huolimatta pienen mutta äänekkään vihaliikkeen painostuksesta huolimatta.

Saamelaisten kotiseutualue on pieni alue ja monet ehdokkaat voivat olla myös kunnallispolitiikassa aktiivisia. Kunnat ovat ainakin tähän asti kirjelmöineet valtiolle usein, että ILO 169-sopimusta ei tule ratifioida. Kunnilla on myös kaavoitusmonopoli ja tämä on usein aiheuttanut ongelmia saamelaisten oikeusaseman kannalta. On tärkeää, että saamelaisia on mukana kunnallispolitiikassa – mutta saamelaiskäräjille tulee valita edustajia, jotka ajavat saamelaisten etua saamelaiskäräjälain mukaisesti ja johdonmukaisesti. kunnallispolitiikka on asia erikseen.

Toivonkin, että äänestäjät vaativat ehdokkailtaan myös poliittista taitoa – oman kantansa argumentointia ja puolustamista asiallisesti saamen kansan etua ajatellen menemättä henkilökohtaisuuksiin. Saamelaiset ovat aina historian aikana pystyneet sopimaan keskenään tärkeät asiansa. Siidajärjestelmän puitteissa on yhteen sovitettu riidat ja huolehdittu siitä, että kaikilla on mahdollisuus saada elantonsa ja harjoittaa omaa kulttuuriaan. Tätä perinnettä meidän pitää yllä saamelaiskäräjilläkin, hoitaa asioita yhteisöllisesti ja yhteisesti – eikä ottaa aina mallia valtakulttuuriin huonoista menettelytavoista.

Hyvät äänestäjät, äänenne ovat kalliit – ja on tärkeää, että saatte äänillenne vastinetta ja tiedätte millaista politiikkaa oma edustajanne ajaa. Samaa toivon saamelaismedialta – kriittisiä asiantuntevia kysymyksiä ja hyviä vaaliväittelyitä. Laadin oman vaaliohjelman, kotisivut ja alan pitämään myös erillistä vaaliblogia. Vaaleja en kommentoi tässä blogissani enää muuten kun siten, että muistakaa äänestää, valitkaa hyvä ehdokas jonka poliittisen linjan ja toiminnan pidätte parhaimpana.

Kesälomani viimeinen viikko alkaa maanantaina. Elokuun puolessa välissä alkavat jo ensimmäiset syksyn kokoukset. 15.8 tuon saamelaiskäräjien tervehdyksen Rovaniemellä järjestettävään erämaalaki 20-vuotta seminaariin ja sitten lähdenkin jo heti Inariin ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Lapin Ely-keskuksen, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen yhteiseen sidosryhmätapaamiseen, nk. luonnonsuojelukäräjille.

Rentouttavaa loppukesää kaikille blogini lukijoille!

Oulussa 8.8.2011

Klemetti Näkkäläjärvi